Taiteilijakoti Harjula
Emil Cedercreutzin koti Harjula kuuluu kansainväliseen taiteilijoiden maaseutuateljeekotivirtaukseen. Tuolloin haluttiin asettua asumaan ja työskentelemään maaseudun rauhaan luonnonkauniille paikalle ja tulla toimeen taloudenpidossa ja päivittäisissä askareissa omatoimisesti. Cedercreutzin aatetaustana olivat myös tolstoilaisuus ja monistinen luonnonpalvonta.
Cedercreutz rakennutti kotinsa Kokemäenjoen rantatöyräälle käyttäen vanhoista maalaisrakennuksista purettuja rakennusaineita. Omaperäinen ja kodikas Harjula valmistui 1914. Aikalaiset pitivät sitä Satakunnan Satulinnana, jossa kotiseudun hengetärkin asui. Elämänuskonsa taiteilija kiteytti ulko-oveensa sanoiksi ”Memento vivere” – ”Muista elää”.
Kotinsa suunnitteluun Cedercreutz ei käyttänyt arkkitehtiä, vaan suunnitteli kaiken itse. Rakennuksen rungon Cedercreutz siirrätytti Harjavallan keskustasta. Päärakennukseen hän lisäsi luhdin Köyliöstä. Luhdissa on keittiö ja pari makuuhuonetta. Talon pitkällä itäsivulla on matala eteishalli. Harjulan alakerrassa on viisi huonetta ja yläkerrassa viisi kesäkäytössä ollutta vierashuonetta. Harjulan kerrosala on 465 neliötä.
Sisustuksen perusteella Harjula on yksi Cedercreutzin elämäntyön helmistä. Ajatuksena oli koti kokonaistaideteoksena. Jokaisella esineellä tuli olla oma historiansa ja yhdessä niistä piti syntyä värien ja muotojen harmoninen sinfonia. Vanhojen tyylien ja kaukaisten kulttuurien sekoitus loi sadunhohtoisen tunnelman.
Punainen sali oli arkipäivän elämää sykkivä työhuone ja lähimmän ystäväpiirin vastaanottohuone, valkoinen salonki puhtoinen vierashuone. Vihreässä, toivon värisessä kirjastossa elettiin unelmissa ja tulevaisuuden odotuksessa. Kirjastossa on laaja kokoelma kauno-, taide- ja tiedekirjallisuutta 14 eri kielellä.
Oleellinen osa sisustusta ovat seiniä koristavat satakuntalaiset ryijyt sekä lukuisat, osittain tunnistamattomat taidemaalaukset. Sadat esineet kertovat salaperäistä tarinaa taiteilijakodissa vietetystä vilkkaasta kulttuurielämästä.
Cedercreutz kirjoittaa Harjulastaan:”Vuonna 1913 Porin valtatietä hevosella matkatessani kuulin ensi kerran havumetsän läpi Havingin kosken kohinan. Pysähdyin, laskeuduin rattailta ja lähdin kulkemaan tiheän viidakon lävitse joen jyrkännettä kohti. Vettä ei näkynyt, mutta kohinasta päättäen ei joki voinut olla kaukana. En erehtynytkään. Satakunta metriä kuljettuani näin vuolaan virran alapuolellani. Rantatöyräs on korkea ja suora kuin seinä. Kosken alapuolella joki muodostaa suuren järvimäisen lahden, ja töyräältä avautuu ihastuttava näköala yli jokimaiseman. Syvältä roiskuu kuohuva vesi rantaäyräitä vasten, ja virta tekee mahtavan mutkan. Kosken kummallakin rannalla on mylly. Pohjoisella rannalla näkyy laajoja peltoja ja hyvinhoidettuja tiloja, mutta eteläinen ranta, missä seison, on äkkijyrkkä ja vehreän, tuuhean sekametsän peittämä.”
Maisemakuva siis valloitti Emil Cedercreutzin täysin. Samalla matkalla hän teki kaupat maanomistajien kanssa. Hän jatkaa:”Eräät tuottoisat tilaukset olivat nyt avanneet uusia mahdollisuuksia, ja näistä töistä saamillani varoilla ostin maan ja joukon vanhoja hirsirakennuksia, jotka kaikki vähitellen siirrettiin Harjulaan, kuten Harjavallan-kotiani nimitin. Kaikki nuo rakennukset liitettiin toisiinsa yhdistävin käytävin ja vilpoloin ja erilaisten talojen muodostamasta yhdistelmästä syntyi erikoinen, monipuolinen ryhmä. Itse en voi väittää sen täyttävän kaikkia esteettisiä vaatimuksia, mutta pääasiahan on, että siellä viihtyy, ja minä viihdyn siellä paremmin kuin missään muualla maailmassa.” Emil Cedercreutz asui Harjulassa ympäri vuoden vuodesta 1914 vuoteen 1922, jolloin hän osti Helsingin Kruununhaasta osakkeen tilapäisiä työmatkojaan varten. 1920- luvun alusta lähtien hän vietti talvet Helsingissä ja kesät Harjulassa.
Harjulan pihapiiriin on kuulunut joukko pienempiä rakennuksia ja rakennelmia, joista osa on jo hävinnyt. Päärakennuksen tyyliin laudoitettu ja maalattu puna-valkoinen sauna sijaitsi 1920-luvulta vuoteen 1942 joen töyräällä, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen, jokitörmän alettua lohkeilla koskien patoamisen jälkeen. Saunaa vastapäätä on Köyliöstä siirretty vanha heinälato, jonka Cedercreutz on koristellut kansallisromanttisin päätylaudoin ja oveen naulankannoista muodostetuin ranskanliljoin. Emil Cedercreutzin pitäessä karjaa Harjulassa 1920-luvulle saakka latoa käytettiin mankelihuoneena. Pihapiiriin kuului myös maakellari. 1920 -luvulta peräisin oleva, kivestä rakennettu talli oli alkuperäisessä tarkoituksessaan aina 1920 -luvun puoliväliin saakka. Sen jälkeen sitä käytettiin jäähuoneena 1940 -luvun loppuun asti. Piha-alueelta on purettu taidemuseorakennuksen galleriaosien laajennuksen tieltä 1910 -luvulta peräisin ollut navettarakennus.
Lähteet:
Cedercreutz , E., 1939. Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää.
Kava, R., 1994. Emil Cedercreutz – Satakunnan eurooppalainen.
Emil Cedercreutzin museo- ja kulttuurikeskuksen arkistot ja henkilökunta.
