Lokakuu 2012
Rukinlapa
Viime kuun esineenä esittelimme teille Emil Cedercreutzin perustaman Maahengen temppelin ensimmäisen esineen, pienen talonpoikaisena käsityönä tehdyn tuolin. Myös tässä kuussa kuukauden esine on Maahengen temppelin perusnäyttelyyn kuuluva, käsityötaitoa ja -perinnettä edustava yksityiskohta. Lokakuun esineenä esittelemmekin teille yhden Emil Cedercreutzin museon kokoelmiin kuuluvista koristelluista rukinlavoista.
Kuukauden esineenä oleva rukinlapa on koko pituudeltaan 56 senttimetriä ja sen leveys leveimmästä kohdasta on 12 senttimetriä. Esine sisältää kauniit kaiverrukset sekä maalaukset; lavan yläreunaan ja keskiosaan on veistetty kampamaisia piikkejä, lapa sisältää sydämen ja kukan muotoisia reikiä ja niiden lisäksi esinettä koristavat muun muassa lintu, auringonkehrän kaltainen kuvio sekä lavan reunoissa oleva sahanteräkuvio. Esine on maalattu pääosin oranssilla värillä, mutta se sisältää myös vihreitä, sinisiä, keltaisia ja valkoisia koristemaalauksia.
Rukinlavan muodossa on samankaltaisuutta sen edeltäjän, kehräpuun kanssa. Rukinlapa on lautamainen, litteä ja puusta tehty lapa, jonka alaosassa on tappi lavan kiinnittämistä varten. Kuukauden esineenä oleva rukinlapa on esimerkki koristeellisesta, kaiverretusta ja maalatusta rukinlavasta, mutta alun perin nämä esineet olivat usein malliltaan yksinkertaisia ja maalaamattomia. Ne oli tehty käyttöesineiksi – yksinkertaisimmillaan rukinlapa saattoi olla pitkänmallinen, vähän muotoiltu, sileäpintainen lauta, jonka ympärille pellavakuontalo kiinnitettiin nauhalla. Rukinlavan käyttötarkoitus oli olla rukilla kehrättävän aineksen eli kuontalon pidike. Rukinlavat kuitenkin usein myös koristeltiin erilaisin puukaiverruksin sekä maalauksin ja ajan myötä niistä kehittyikin kauniita talonpoikaista käsityötaitoa edustavia esineitä ja taidonnäytteitä. Samalla esineelle kehittyi myös toinen käyttötarkoitus: rukinlavasta tuli suosittu lahja, jonka esimerkiksi sulhanen saattoi valmistaa ja antaa morsiamelleen.[1]
Lähteinä käytetty:
[1] Vallinheimo, Veera (1967). Rukinlapa: käyttöesine ja kihlalahja. Helsinki: WSOY.
Emil Cedercreutzin museon arkisto.