Maamiehen kunnia / Kyntäjä
Emil Cedercreutz, 1929

Vuoden 2013 ensimmäisenä kuukauden esineenä esittelemme teille kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin veistostuotantoon kuuluvan Kyntäjä-veistoksen. Tämä suurikokoinen monumenttiveistos on alun perin nimeltään Maamiehen kunnia ja se tunnetaan nykyisin myös Kyntäjä-nimellään. Veistos on valmistunut vuonna 1929.[1]

Maahengen temppelin kansatieteellisen esinekokoelman kerännyt ja kokoelmaansa perustuvan museon luonut Emil Cedercreutz oli kuvanveistäjä, joka ajatuksissaan arvosti vaatimatonta ja yksinkertaista maaseudun elämää ja itse tehtyä ruumiillista työtä. Myös hänen veistostaiteensa aihepiiri oli maatyötä esiin nostavaa. Cedercreutz katsoi maahengen inspiroineen kaikkea taiteen tekemistään. Taiteilijan veistostuotannolle ominainen maatyön ja maaseudun arkielämän kuvaaminen näkyy myös Kyntäjässä, joka kuvaa kahta hevosta ja miestä työnsä keskellä. Kyntäjä on aiheena esiintynyt Cedercreutzin veistostaiteessa jo 1900-luvun alkuvuosina.[2] Kerrotaan, että patsaassa hieman toista edellä kulkeva hevonen sanoo toiselle: ”No, vedähän sinäkin laiskuri.”

Kuvan veistos kipsisenä on nähtävissä Emil Cedercreutzin museon Työn jälkeen -perusnäyttelyssä, joka esittelee taiteilijan veistostuotantoa. Kyntäjä on myös yksi Emil Cedercreutzin julkisiksi pystytetyistä veistoksista, sillä se pystytettiin vuonna 1969 pronssiin valettuna Harjavallan kauppalantalon edustalle.[3]

Lähteinä käytetty:

[1] Kava, Ritva 1999 (1993). Emil Cedercreutz – Satakunnan eurooppalainen. Kuvanveistäjä kotiseutu- ja museomiehenä. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura. 3. painos. S. 242-243.

[2] Kava, Ritva (2008). Työn jälkeen. Emil Cedercreutzin kuvanveistotuotantoa. Kustantaja: Emil Cedercreutzin säätiö. Emil Cedercreutzin museon näyttelyluettelo 12. s. 122, 127.

[3] Kava, Ritva 1999 (1993). Emil Cedercreutz – Satakunnan eurooppalainen. Kuvanveistäjä kotiseutu- ja museomiehenä. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura. 3. painos. S. 241-244.

Emil Cedercreutzin museon arkisto.